Toivosta

Kohdatessamme toisiamme meille monesti toivotetaan erinäisiä asioita. Toivotamme toisillemme hyvää päivän jatkoa, pikaista paranemista: jonkun hyvän asian jatkumista tai asianlaidan paranemista. Tämä on toki toista huomioiva ja arvostettava tapa toimia. Mutta itse se toivo. Toivottomuutta voidaan mitata, tutkia ja se onkin merkittävässä asemassa hyvinvoinnin kannalta.

Miksi toivo on niin tärkeää? Mietin, että jos meiltä viedään toivo pois, jää jäljelle epätoivo. Usko ja luottamus huomiseen, tulevaisuuteen, vähenee tai jopa kuihtuu kokonaan. Toivoa tarvitaan myös muutoksien edessä. Toivoa tarvitaan siihen, että on valmis ja halukas muutokseen: näkee muutoksen olevan tärkeä askel kohti parempaa.

Mikä sitten luo toivoa tai ylläpitää sitä? Ajattelen, että yksi tärkeä näkökulma siihen on onnistumisen kokemuksissa. Siinä että vaikeiden kokemusten, muistojen, ajatusten ja tunteidenkin kanssa kokeilee jotain uutta, mahdollisesti toimivampaa, tapaa ajatella ja toimia. Niin, lyömme monesti päätämme seinään tai opimme kantapään kautta asioita. Mutta useimmiten kuitenkin ennemmin tai myöhemmin opimme. Havaitsemme sen, että meidän on muutettava käytöstämme, mikäli haluamme saada aikaan muutosta. Osa kohtaamistamme asioista on sellaisia, mihin emme voi vaikuttaa: meille tärkeä läheinen ei muuta käytöstään, vaikka kuinka niin osoitamme, näytämme ja joskus sanomme vähintään riittävän suorasti ne kokemamme vääryydet, puutteet ja virheet. Muutos vaatii motivaatiota ja toivon mukaan se motivaatio löytyisi sisältämme, ei niinkään ulkoisista pakotteista tai muiden mielipiteistä. Joskus seinän tullessa vastaa on pohdittava hyväksymistä asioiden laidasta ja mietittävä sen eteen toimimista, mihin voi vaikuttaa. Tekemämme ajattelutavan tai toiminnan muutoksen myötä toivon mukaan myös toivo lisääntyy. Tällöin toimimme edesauttaaksemme hyvinvointiamme ja huomamme muutoksen itsessämme ja ympäristössämme.

Tässä toivon pohdinnassa on paljon sellaista näkökulmaa, mitä hyväksymis– ja omistautumisterapia painottaa. Tämä suuntaus ja sen painotus ei ole ollenkaan hassumpi. Tämän olen saanut myös monesti elämässäni todeta.

Tervetuloa sivuilleni ja blogini lukijaksi!

Mukavaa, että löysit tiesi tänne! Aluksi haluan kertoa, miten ja miksi nämä sivut on olemassa juuri nyt. Työni on tärkeä osa elämääni ja siksi koin tärkeäksi työstää toiminimeni nettisivuja huolella. Mieleeni tuli liittää sivuihin blogi, jotta sivuista tulisi ”elävämmät” ja vuorovaikutuksellisemmat. Tänne blogiin tulen aika ajoin kirjoittamaan tekemistäni havainnoista koskien työtäni. Kirjoituksissani näkynee myös maailman tapahtumat ja yhteiskunnalliset aiheet psykoterapeutin näkökulmasta.

Näin joulun alla ajatukset menevät päivä päivältä vahvemmin vuoteen 2017. Tässä vaiheessa vuotta mielessä käy lähes automaattisesti läpi kulunutta vuotta. Monenlaista tunnetilaa ja kokemusta on kuulunut tähän vuoteen. Vuotta 2016 miettiessäni ajatuksissa on se, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet ja toisaalta miten moni asia on ennallaan. Onneksi juuri niin, että moni ilon tunteita herättävä asia ja kiitollisuuden aihe on ennallaan. Muutokset ovat elämässä välttämättömiä: ne eivät aina ole myönteisiä, mutta ne kehittävät meitä, opettavat uutta. Välillä tuo tie eteenpäin voi olla mutkainen ja matkan varrella voi olla monenlaista kuoppaa, kivimuodostelmaa ja risukkoa. Pääasia on kuitenkin se, että matka jatkuu. Jos on onnekas, niin matkan aikana voi saada rinnalleen toisenkin matkaajan. Elämän yksi tärkeä suola onkin se, että koskaan ei tiedä, mitä tai kenet päivä tuo tullessaan.

Uuden vuoden alkaessa huomaan ajatuksieni kulkeutuvan yhä useammin sinne, kuinka voin viedä minulle tärkeitä arvoja eteenpäin entistä vahvemmin ja toimivammin. Käytännössä tämä näkyy siten, että teen suunnitelmia keväälle omat arvot mielessäni. Kevään suunnitelmien miettiminen saa aikaa innostuneisuuden tunteita ja halua olla vahvasti läsnä päivittäin niin työssäni kuin vapaa-ajalla. Näiden suunnitelmien ajattelemisen myötä voin hengittää syvään, saada kiitollisen ja levollisen olon. Levollisuuden tunteen vallitessa voin huomata, että tunnen olevani elämässäni oikealla polulla. Toivotan kaikille omia polkujaan pitkin matkaaville lukemattomasti tietoisella läsnäololla vahvistettuja virkistäviä hetkiä vuoteen 2017!